UNCOMFORTABLE ART, 00130Gallery, 26.3.-6.4.
"Al Fuckyr", "Blue Noses", Dmitri Bulnygin, Alexandr Evangeli, Alina Gutkina, Diana Machulina, Vikenty Nilin, "PG", Irina Waldron, "Voina".

Uncomfortable Art -näyttely esittelee tunnettujen venäläisten nykytaiteilijoiden teoksia. Näyttelyn teoksia ei saa poliittisen sensuurin vuoksi esittää Venäjällä. Mukana on mm. PG-ryhmän vallanpitäjiä provosoinut teos, jonka kulttuuriministeri Sokolov nimesi ”Venäjän häpeäksi”, ja ”Blue noses”-ryhmän ”Kahdestaan mafiaa vastaan”-video, jossa Putinin hahmo esiintyy pistoolin kanssa . Teokset vaadittiin poistettavaksi Pariisin ”Sots-Art”-näyttelystä.
Näyttely on jaettu ”Järjestykseen” ja ”Kaaokseen”: kafkalaiseen byrokratian kauhuun sekä erilaisten fobioiden ja manioiden kakofoniaan, jotka rehottavat kansan alitajunnassa. Niitä välittävänä ohuena kerroksena on ”Dokumentit” – dokumenttikuvia ja fiktiota, joita jokapäiväinen todellisuus tarjoaa.
Ensimmäinen osio esittää byrokratiakoneiston mekanismeja ja niiden yhteyksiä kansan tajuntaan. Vikenti Nilinin videossa ”Tervehdys” nähdään Putinin perinteinen uuden vuoden puhe. Kuvan takana nainen nauraa jokaisesta presidentin lauseesta yhä enemmän ja enemmän. Protestilla on oikeus huumorintajuun. Huumori auttaa kestämään, mutta ei pelasta jatkuvalta pelolta. Nilinin teos vaihtuu Irina Valdronin ”Agitato”-videoon, jossa nukke yrittää käsiään heiluttaen heittää valtavaa hämähäkkiä pois päältään – tuloksetta, sillä kädet liikkuvat ennalta suunnitellun liikeradan mukaisesti. Niin kauan kun valta ei ole kansaa palvelevaa valtaa, ihmiset ovat julman isännän karjaa. Dmitri Bulniginin video ”Why, Lord?” lähettää nöyristelemään ne, jotka haluavat olla kuuliaisia vallalle ja päästä sen suosioon.
Alina Gutkinan videotyöt ja Diana Machulinan installaatio kertovat vaihtoehtojen mahdottomuudesta ja valinnan vapauden illuusiosta nyky-Venäjällä. Machulinan ”Kuminen sielu” syntyi tarinasta, kuinka Ukrainassa mielisairaalapotilaat saavat äänestää, ja kuinka kysyttäessä viime äänestyskerrasta eräs potilas vastasi: ”On menty parempaan: ennen meille annettiin lyijykyniä, mutta nyt kuulakärkikyniä”. Pala Kremlin muuria, rakennettuna tiilenpunaisista pyyhekumeista, seisoo äänestysuurnalla. Sen päällä on nippu äänestyslipukkeita ja lyijykyniä. Kreml pitää kiinni yksilön mielipiteen tuhoamisesta, ja väestö pitää kiinni hulluista. ”Lyijykynillä” äänestäminen on merkityksetöntä tulosten ollessa jo ennalta tiedossa. Tottelemattomia rangaistaan: Gutkinan video näyttää virallisen syyttäjän käsiä manipuloimassa  rikosasiakirjoja – yhteen  mapeista voi ilmestyä sen nimi, joka ei ole vallan kanssa yhtä mieltä.
”Kaaoksessa” PG-ryhmän teos paljastaa venäläisten fobian kiinalaisten ekspansiosta: Kabinetti ikkunanäkymällä Punaiselle torille siellä marssivine kiinalaisineen sai ihmiset näkemään roikkuvassa virkamiehessä Putinin, taiteilijoissa kiinalaisissa puvuissa kiinalaiset sekä ruskeassa elävältä syötävässä setterissä presidentin koiran. Sidottu ja raiskattu blondi nähtiin kansan lemmikkinä, hedoismista saarnaavana juppina, Ksenia Sobtshakina. ”Blue noses:n” filmissä televisiohahmot punovat yhteen paranormaaleja syy-seuraussuhteita absurdiksi vyyhdiksi. ”Naimme tukeammeksemme karhunpojan jälkeläistä” on nuoren, moskovalaista yleisöä jo hämmästyttäneen, ”Voina”-ryhmän performanssidokumentointi, jossa ryhmäseksi Eläintieteellisen museon saleissa poliittisena propagandana muistuttaa kolmannen valtakunnan okkultismileikkejä.
”Dokumentit” esittävät yksinkertaisia, arjesta temmattuja katkelmia: Dmitri Bulnygin kännykkävideo lentävän lautasen laskeutumisesta Moskovan kaduille, ”Al Fuckyrin” video yrityksestä illanistujaisten päätteeksi ohjelmoida humalainen Putinin murhaan, Aleksandr Evangelin valokuva- ja ääni-installaatio kahdesta samanaikaisesta videopätkästä internet-uutisista, joista toisessa on eläkeläisten mielenosoitus ”Alas Putin!”-huutoineen ja toisessa videolähetys Titan-planeetalta. Evangelin teos on näyttelyn epäjohtopäätös: voi vain toivoa, että ihmisen huuto mahdottomuudesta asua olosuhteissa, joihin vallanpitäjät ovat heidät asettaneet, tulisi kuuluviin ja ymmärretyksi – ja että tämä huuto ei jäisi vieraaksi kuin kaukaisen planeetan äänet.
Maassa, jossa sananvapaus on kuollut, on vaarallista olla taiteilija. Kritiikki vallanpitäjiä kohtaan voi viedä oikeuteen tai johtaa poliittiseen pakolaisuuteen. Taiteilija ei kuitenkaan voi olla kertomatta totuutta. Jäljelle jää siis tehdä se turvalliselta etäisyydeltä. Vitsin mukaan Neuvostoliitossa vallitsi sananvapaus: jokainen saattoi mennä Punaiselle torille ja huutaa: ”Reagan on roisto!” . Tänään täytyy mennä jonkun toisen, vielä ihmisoikeuksia kunnioittavan kaupungin torille, jos haluaa sanoa ääneen, että FSB ja Putin eivät ole Venäjälle parasta mahdollista. Tämä näyttely tuo juuri tällaisia, ajankohtaisia ja avoimia, ilmaisuja ja teemoja Suomeen.

 The “Uncomfortable Art” exhibition shows the work of various famous Russian artists, which were forbidden in Russia because of the renewal of political censorship, including the piece of work by the PG group, which provoked governmental scandal and was not approved for the Paris “Social Art” exhibition. Russian culture minister Sokolov called that work a “Russian disgrace” and tried to intercept the sending of all artwork abroad.  It was the same story was with the “Double against mafia” video by the world famous “Blue Noses” group. The Ministry commission visited that Paris exhibition before its opening, and demanded to remove the “Double against mafia” from the show, because Vladimir Putin made an appearance with a gun in that video. Also some young artists works will be shown, which probably could be affected by censorship, if they didn’t exhibited their work in narrow circle of confederates.
In a country where freedom of speech is dead it is very dangerous to be an artist. Any truthful critical statement about the government may result in court action against the artist and make him into a political fugitive. But still an artist can’t lie. The only thing left to do for the artist is to express himself on a secured distance. Like in the old joke about freedom of speech: in the USSR anyone could go to the Red Square and shout: “Reigan is a scoundrel!” and now to say that the FSS with it’s ex-agent Putin is not the best ruling source for Russia one must go to another city’s square, where human right are still remembered. (((Exhibition in Finland is exact that true statement about actual points.))? Art, that is so uncomfortable for the Russian State and so devastating for its basis and so commercially uncomfortable, is more problematic than peaceful.
The exposition is separated into two parts: “Order” and “Chaos”. A thin layer between them is: “documents”, live videos, fantasies, which are proposed by everyday-reality.
The first part appears with mechanisms of the machine of bureaucracy and its connection to the people’s conscience. In Vikentiy Nilin’s video “The Greeting” Putin is giving traditional congratulations to citizens on television. In the background a women is laughing more and more joyfully after every phrase voiced by the president. The only thing left for protest – is a sense of humor. It helps one in the struggle, but doesn’t save one from constant oppression and fear.
After Nilin’s project comes Irina Valdron’s video “Agitato”: a plastic baby is waving it’s arms trying to flick off a giant spider. But it’s attempts are useless, because it’s hands are moving on a set trajectory and the huge parasite had found a safe place: head and heart.
As long as the power is not in the hands of the people, they will be barn animals for a cruel master forever. Dmitry Bulnigin’s video “My Lord” metaphorically leads us to servility of those who want to get closer to the power, serve for it to get the power’s attention.
Video projects for Alina Gutkina and Diana Machulima’s installation talk about the impossibility of any alternatives and the fantasy of freedom of choice in contemporary Russia. Machulina’s “Rubber Soul” appeared after her friend’s story about the possibility for Ukrainian nuthouse patients to vote. He interviewed one of those patients and asked him if anything is getting better comparing with the last time. He answered: “Yes, its better. Before they gave us only pencils, now they give us pens”. A fragment of the Kremlin wall with two towers made of red erasers is standing on a plinth – a box for votes. On the same box there are packs of voting papers and pencils to fill them. Kremlin’s power is based on the devastation of the individual’s point of view and all citizens of Russia are treated like completely mad people. To vote with your “pencils” is pointless, because all results are known beforehand. The simple-minded are going to be tricked: Gutkin’s video documented the execution one deputy’s order, who paid Gulkina to paint an offensive word on the house wall of his competitor. The disobedient will be forced: second Gulkina’s video shows the hands of the prosecutor adding criminal files to an archive. Anyone’s name can appear in that folder, who disobeys the ways of power.
Another part of the exhibition – “Chaos” represents a piece of work by PG group. It showes Russian phobia of Chinese expansion. An office with a view on Chinese people marching on the Red Square was enough to make people see Putin in hanged man, Chinese in artists just dressed in national Chinese cloth, president’s dog Kony in setter being eaten by them and beloved by Russian people Ksenia Sobchak in tied raped blonde. Near there is a movie by “Blue Noses” in which obsessive television images are merging in a nonsense roll of paranormal reason-effect connections. Or project “Fuck for bear support” made by the young “War” group is showing group sex in halls of the Zoo museum, an orgy with Slavonic heathen roots reminds about Reich III times games.
“Documents” represents ordinary pieces taken from commonness. Dmitry Bulnigin captured the landing of an aggressive UFO on the streets of Moscow and people trying to escape. “Al Fuckyr” made video about programming a deathly drunk guy to kill Putin. Alexander Evangeli shows two internet-news videos at the same time which appeared in news line both in one second. One presents a demonstration of retired workers of Saint-Petersburg shouting: “Down with Putin!” Another shows a video recorded on Titan planet. This project is the idiomatic antisum of the exhibition. It would be good if any man’s cry about how he can’t live in conditions given by the government wouldn’t be so alien, like sounds from a far away planet and would be heard and understood in Finland as information about a disaster in Russia

00130gallery@gmail.com

www.00130gallery.net