Näyttely koostuu video installaatiosta Hard is difficult (version 2.) sekä kahdesta valokuva sarjasta. Toinen valokuva kokonaisuus on nimeltään Nothing/ Ei mitään, jossa aiheina ovat kasvottomuus ja paikattomuus. Kuvat kertovat pysähtyneisyydestä, ohimenneistä, kadonneista hetkistä. Valokuvat on otettu Puolassa ja Suomessa vuosina 2004-2007.

Näyttelyn valokuvat ovat paikattomia mielenkuvia, jotka kätkevät sisäänsä ajatuksiinsa unohtuneita hahmoja. Kaikki kuvatut ovat piiloutuneina jonkun taakse, yhden silmät peittää junan ikkunan karmi ja toisen koko olemuksen Euroopan kartta. Joku piilottelee olut tuopin ja tupakan savun takana. Valokuvissa liikutaan eri tunnetilojen ja muistikuvien välillä. Kuvat ovat takautumia, välähdyksiä eletyistä hetkistä. Kuin katselisi peilikuvaa, jossa ihmiset ja tilanteet ajasta ja paikasta riippumattomina muistuttavat toisiaan. 

Video installaatio Hard is difficult (version 2.) kertoo rakkaudesta ja kaksinaamaisesta yksinäisyydestä. Se koostuu videoprojisoinnista ja särkyneistä peilikuvista. Peilikuvat kantavat nimeä Lost in déja-vu. Teoksessa jäinen sydän sykkii, särkyy ja sulaa. Lopussa jäljelle jää vain märkä lätäkkö. Peileistä heijastuu sirpaleinen kuva sykkivästä sydämestä, samalla myös katsoja näkee särkyneen kuvan itsestään. Ihmiset ovat peilikuvia toisistaan. Tapa olla, on heijastus ympäröivästä maailmasta. 

Melankolinen déja-vu on näyttelyn töiden yhteinen tunnetila. Tunteet ovat aina olleet olemassa, unohdettuina.

00130gallery@gmail.com

www.00130gallery.net