Työssäni taiteilijana pyrin luotaamaan ihmisenä olemisen ja toimimisen tapoja, sekä niitä periaatteita,  jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Taide on keino tutkia ja oppia jotain maailmasta ja hyvästä elämästä.  Kiinnostavaa on ihmisen jatkuva muuttuminen, ja eettisen tarkastelu, mikä tarkoittaa jatkuvaa kasvamista ja elämisen tavan perusteiden paljastamista. Teoksissani eettiset ulottuvuudet ovat esteettisen kanssa yhteenkietoutuneet.  Taiteellisen ajatteluni ihmiskuva voi olla subjektia korostavaa, tai yhteiskunnallista ajattelua, jossa subjektilla on erityinen sija yhteisön jäsenenä.

Koen läheiseksi Gilles Deleuzen ajatuksen jonka mukaan taiteilija voi toimia kulttuurin taudinmäärittäjänä tai kliinikkona. Käsitys, jossa taiteilijat luovat teoksissaan ilmiöistä  taudinmäärityksiä,  on osuva ja murtaa psykoanalyysin käsityksen  taiteesta pelkästään tekijän omien sisäisten tilojen ilmaisemisena. Taiteilija diagnosoi sosiaalisia ongelmia, ei ensisijassa yksilöllisiä ongelmia.

Taidetekoa edeltäneessä luovuuden ja läsnäolon tapahtumassa, taiteilijan ja maailman ruumiit yhdistyvät. Näin ollen taideteoksia voidaan lukea sosiaalisen todellisuuden karttoina.
Teoksissani usein kuvattu lihallinen ihminen käsitteellistyy symboliksi,  ja toimii tunteiden katalysaattorina, kuten  esimerkiksi Amputaatio - videossani. Ihmisen ollessa kuvastona, vaikutus on intuitiivinen ja assosiaatiot ovat välittömiä. Merkitysprosessit kehittyvät sosiaalisina alitajuisina liikkeinä ja rakenteina.  Figuurit tulevat taiteellisen käsitteellisyyden metaforaksi. Ne tarjoutuvat pinnaksi johon voi projisoida omia toivottuja tai ei-toivottuja ominaisuuksia ja ihanteita tai muita odotuksia, yhteisyyden fantasioita ja menettämisen kokemuksia.

Parhaimmillaan taideteos toimii kokemuksen refleksiivisenä pintana ja  minän työstökoneena ja avautuu katsojille näiden omien kokemusten ja eksistentiaalisten kysymysten heijastuspinnaksi.

00130gallery@gmail.com

www.00130gallery.net