00130Gallery näyttelyanalyysit/
Art analysis

KULTTUURIEN LABYRINTIT

on taiteilija, joka on viettänyt joitakin vuosia Saudi-Arabiassa ja Irakissa. Rikas elämänkokemus välittyy hänen taiteeseensa. Islamilainen kulttuuri nimittäin hylkii varsinkin ihmistä esittäviä kuvia ja visuaalinen merkitsee silloin koristetaidetta ja ornamentiikkaa, jotka Törönen-Ripattikin on omaksunut ilmaisunsa väyläksi. Eräänlainen "kuvattomuus" välittyy Törönen-Ripatin teoksista, jotka eivät ole esittävää, todellisuutta imitoivaa mimesistä, vaan kuvien "poissaolo" nimenomaan heijastaa islamilaisuuden läsnäoloa. Törönen-Ripatin kaksi teosta Brief1 ja Brief2 ovat suomalaiselle katsojalle kuin kirjeitä toisesta kulttuurista, kertomuksia vieraasta. Teoksissa säännönmukainen ornamenttikuvio on muuntunut vapaavirtaiseksi ja muodostaa tässä näyttelyssä yhteisen visuaalisen teeman Jan Pohribnyn käsittelemän labyrinttiaiheen rinnalla. Ovatko Törönen-Ripatin kuviot vapaata ornamenttia vai labyrintti, jää yhtä arvoitulliseksi kuin labyrintti itsekin. Kuvioissa on nähty niin ikään karttoja tai kaupungin asemakaavoja. Loppujen lopuksi ornamentti, labyrintti, kartta ja asemakaava ovat läheistä sukua toisilleen.

     Pohribyn näyttelytilan lattiallle sijoitettu kiviaiheinen labyrinttikuvio houkuttelee katsojaa osallistumaan, joko silmillä seuraten tai jaloin kävellen. Labyrintti on Pohribyn kuvien kantava teema, mutta mitä hän haluaa sillä kertoa? Eksymisen vaara ja löytämisen riemu tai ratkaisu sisältyvät labyrintti-metaforaan. Philippe Quéau kirjoittaa kirjassaan Lumetodellisuus: "Tarvitsemme labyrinttiä päästäksemme siitä ulos. – – Labyrintti on voitettava – – Emme voi  rajoittua labyrintin ymmärtämiseen pelkkänä arkkitehtonisena objektina, vaan on otettava huomioon sen formaali ja älyllinen ulottuvuus, joka pakottaa meidät sokkelosta suunnitelmiin ja suunnitelmista tekoihin."

     Labyrintti kantaa muassaan ikivanhoja kulttuurisia kerrostumia. Antiikin mytologiassa Theseuksesta kertovassa tarussa Minotauroksen labyrintti sijaitsee Kreetalla. Minotauros oli tarunomainen olento: puoliksi härkä, puoliksi ihminen. Theseus surmasi tämän ja löysi labyrintista ulos Ariadnen langan avulla. Kivistä muodostettu kehä puolestaan sivuaa muinaisen Stonehengen arvoituksellisuutta, joka ehkä merkitsee palvontaa, okkultismia, rituaaleja tai kulttia, mutta vähintään jälkeä, jonka ihminen on jättänyt kulttuurinaan luontoon. Labyrintin kultuuri ei ole hajottava tai riistävä kulutuskulttuuri, vaan luontoa kunnioittava tai jopa palvova. Pohribnyn silmin labyrintin voi kohdata jäätävässä lumessa tai nähdä sen kauttaaltaan tulisena. Pohribnyn labyrintti on usein samalla myös maaginen spiraali.

     Näyttelykokonaisuus on kaiken kaikkiaan monikulttuurinen: siinä voi havaita aineksia ja heijastumia islamilaisesta kulttuurista, muinaisesta antiikista, Stonehenge-kaudesta, ihmiskunnan suurista myyteistä ja nykyaikaisesta länsimaalaisuudesta populaareine medioineen. Näyttelykokonaisuus hahmottuu siten aika- ja paikkaperspektiivin kautta. Yhdistellessään eri aikakausien ja paikkojen koordinaatteja, näyttely herättää samalla kysymyksen identiteeteistä. Millaiseksi identiteetti muodostuu globaalissa kulttuurissa, jossa vieras voi helposti tai jopa luvatta tulla toisen luokse tai lainailla toiseltaan jotakin? Synnymmekö kulttuuriin, vai onko mahdollista vaihtaa kultuuria tai omaksua toisen kulttuurin muodot osaksi omaa itseään? Ja mitä silloin tapahtuu?

     Törönen-Ripatti on elänyt toisessa kulttuurissa ja nyt tuonut länsimaisen ja lähi-idän kulttuurin kohtaamisen tähän näyttelytilaan teoksellaan 4play2war: länsimaiset pöytäposliinit ovat hajonneet ympäri lattiaa ja pöytää koristaa pieni itämainen astiasto. Törönen-Ripatti tuo samassa teoksessa esiin mainos-sloganiksi muotoillun arvoarvostelman "Life will get better". Törönen-Ripatti arvostelee länsimaista pinnallisuutta myös teoksellaan Easy lessons in western thinking, jonka manifesti on, että nykyinen länsimaalaisuus ei ole kovin syvällistä, vaan yksinkertaista, helppoa sekä mielihyvään ja omaan minuuteen keskittyvää. Törönen-Ripatin teokset voi nähdä kulttuurien välisenä vuorovaikutuksena. Törönen-Ripatin käsissä saa mediauutisointikin "kiveen hakatun" muodon.