00130gallery näyttelyanalyysit/art analysis

00130Gallery
Korkeavuorenkatu 27 sisapiha
00130 Helsinki Finland

00130Gallery näyttelyanalyysit/
Art analysis



Sini Talonen: Möhkö installaatio 

Sini Talosen teoksen Möhkö lähtökohtana on ollut eräs luonteenominaisuus. Sen voi havaita niin aineellisessa kuin aineettomassakin asiassa, mutta se pakenee selkeitä määritelmiä. Se vaikuttaa sellaiselta ominaisuudelta, jota ei etsimällä voi saavuttaa. Miten sitten tällaisesta aineettomasta ja piileskelevästä ominaisuudesta tehdään kuva?  

Talonen on nimennyt tutkimansa ominaisuuden möhkömäisyydeksi. Nimen antaminen mille tahansa asialle on voimakas teko. Vaikka nimi annettaisiin helposti havaittavalle asialle, vasta nimeämisen myötä siitä tulee todella näkyvä osa maailmaa. Sama pätee näkymättömien asioiden nimeämiseen. Nimeämätöntä asiaa on vaikea käsittää; sitä ei voi suhteuttaa muuhun olemassaolevaan; siitä ei voi puhua. Nimeämätöntä ei välttämättä havaitse. Niinpä sitä ei jaetussa inhmimillisessä kokemusmaailmassa ole olemassa.

Nimi möhkö on keskeinen osa Talosen teosta. Jo ennen galleriaan astumista nimi virittää katsojan mieltä. Sana ei koskaan ole vain mustia kirjaimia valkoisella taustalla. Sanoilla on kyky synnyttää mieleen kuvia, ne voivat myös tuoksua tai herättää tunteen tai ääniä. Möhkö tuntuu jähmeältä ja raskaalta sanalta, se on enemmän pehmeä kuin kova, se on hidas. Se tuntuu myös jotenkin vaivalloiselta ja vähän hankalalta, mutta se on ehdottomasti sympaattinen.  

Galleriatilasta Talonen on tehnyt möhköjen alueen. Installaatioon kuuluu kolme maahan sijoitettua, ohuesta paperimaisesta kankaasta ommeltua pussia. Suurikokoisten pussien sisään ja niistä ulos hitaasti virtaava ilma tekee niistä raukeasti liikkuvia möykkyjä. Lähtökohtana ollut aineeton luonteenominaisuus, möhkömäisyys,on installaatioksi muovautuessaan jalostunut hahmoiksi, möhköiksi.  

Möhköjen liike hämärässä galleriatilassa on yksinkertaista ja meditatiivista. Toisessa huoneessa yksi suuri möhkö täyttyy äärimmilleen ja sen sisältä kuuluu helinää, sitten se taas tyhjenee. Viereisessä huoneessa kaksi vierekkäin asetettua mohköä kommunikoi liikkeensä kautta. Ne pullistuvat ja kutistuvat eri tahtiin. Liike jatkuu ja jatkuu, ikään kuin möhköt hengittäisivät hitaasti ja raskaasti. Möhköt pysyvät rauhallisesti paikallaan, mutta hallitsevat tilaa ja katsojan liikkeitä ympärillään. Katsoja voi vain kiertää ne. Vaikuttavuudestaan huolimatta möhköt ovat herkkiä: kangas, josta ne on ommeltu on läpikuultavan ohutta. Möhköstä olisi helppo puhkaista ilmat pihalle kuin ilmapallosta. 

Nimen antaminen ei poista asian arvoituksellisuutta. Myöskään piileskelevän ominaisuuden työstäminen kuvaksi ei paljasta sitä täysin. Talosen möhköt pitävät kiinni niihin oleellisesti kuuluvasta näkymättömyydestä. Suurina möykkyinäkin ne ovat vaikeasti tavoitettavia ja voisivat hetkessä kadota katsojan silmistä.  

Saara Karhunen

 

 


Saara Karhunen