Birgitta Orava

Maalauksia 29.9.-14.10.2007

Ensimmäinen asia, joka kiinnittää katsojan huomion Birgitta Oravan töissä on teosten värit. Varsinkin punaisen ja lilan eri sävyt, jotka eräänlaisena ”punaisena lankana” kiemurtelevat jokaisen maalauksen kankaalla, herättävät mielenkiintoa. Värit ovat välillä voimakkaita, melkein hyökkääviä, välillä haaleita. Lehdistötiedotteessaan Orava kertookin värien merkitsevän hänelle paljon; hän aloittaa maalauksensa valitsemalla niiden värit. Sen jälkeinen työskentely on keskustelua teoksen kanssa, värien avulla Orava peittää ja paljastaa maalipinnalla tapahtuvaa prosessia löytääkseen maalauksien lopullisen ulkomuodon.

Punainen on voimakas väri, ja Oravan töissä se on saanut kertoa voimakkaista tunteista. Teoksessa Miira näkyy tytön hahmo, jonka koko olemus kertoo raivosta, suuresta turhautumisesta. Viininpunainen, jolla hahmo on maalattu alleviivaa tunteenpurkausta. Mutta maalauksissa löytyy myös alistumista. Teoksissa Mamma Pappa Barn ja Reunalla ihmiset näyttävät epätoivoisilta ja turtuneilta, aivan kuin he olisivat antaneet periksi elämän kovuudelle ja alistuneet sille kohtalolle johon elämä on heidät kuljettanut. He eivät enää jaksa taistella kuten Miira. Myös heitä ympäröi punainen väri, joka välillä on pysäyttävän pinkki ja välillä hauras, melkein läpinäkymätön. Päinvastoin kuin Miira, joka raivostuneena melkein hyppää teoksesta ulos kohti katsojaa, vaikuttavat näiden teosten hahmot melkein hukkuvan hitaasti niitä ympäröivään väriin. Jäljellä on enää pala yläruumista ja pää.

Useasta Oravan maalauksessa puuttuu tausta. Tauluissa tausta muodostuu monesti vain väripinnoista, joissa siveltimenjäljet kertovat taiteilijan tavasta työskennellä; pinta syntyy monesta eri maalikerroksesta. Ne luovat teoksille tilattomuuden tunteen ja tekevät niissä esiintyvät hahmot irrallisiksi, ikään kuin ne leijuisivat ajassa eivätkä oikein saa otetta ohi kiitävästä elämästään.

Toisaalta ne teokset, joissa taustaa on maalattu enemmän näkyviin, on erilainen tunnelma. Kesäyö –maalauksessa näkyy kolme hahmoa, jotka näyttävät viihtyvän keskenään ja nauttivan yhdessäolosta. Teoksessa Joulukuu ei ole ihmistä, kuten Oravan muissa töissä, vaan hirvi. Tunnelma on rauhallinen. Metsien kuningas, hirvi, seisoo siinä ylväänä, pelotta, odottaen seuraavaa elämän käännettä tuntematta ihmiselämälle niin tuttua ahdistusta.

Monet Oravan maalauksista tuovat mieleen Mari Sunnan työt, ja kuten Sunnan teokset myös Oravan teoksia voisi kuvailla impressionistisiksi. Tietty hetki tai tunnelma on vangittu kankaalle. Yksityiskohdat ja tarkka maalausjälki jää toisarvoiseksi taiteilijan kuvaillessa tunnetta, joka välittyy vahvasti myös katsojalle. Ehkä juuri tuo lämpimän punaisen eri sävyt teoksissa houkuttelee viipymään teosten äärellä ja viettelee melkein huomaamatta astumaan maalausten tunnelmaan.

Christine Langinauer