00130gallery näyttelyanalyysit/art analysis

00130Gallery
Korkeavuorenkatu 27 sisapiha
00130 Helsinki Finland

00130Gallery näyttelyanalyysit/
Art analysis



Katri Mononen: Sillävälin kotona                                    28.7.-10.8.2008

Katri Monosen installaatio Sillävälin kotona on muuttanut gallerian huoneet hiljaiseksi asunnoksi, joka on täynnä kummia elonmerkkejä. Galleriassa liikkuu kuin tuntemattoman ihmisen kodissa ilman selviä rajoja katsojan ja teoksen välillä. Mononen on käyttänyt teoksen materiaalina kotiin kuin kotiin kuuluvaa tarpeistoa. Tuttuun yhdistyy kuitenkin selitystä kaipaavia odottamattomia yksityiskohtia. Vuode puskee sisuksistaan superlonin sijaan vihreää lehvistöä. Seinällä roikkuvien muotokuvien ihmiset ovat kääntäneet kameralle selkänsä, mutta heidä hiuksensa valuvat ovaalin muotoisten kehysten yli. Lavuaarissa on poikkeuksellisen paha tukos: putken päästä tulee ulos kokonainen hiuskuontalo. Tapetin alta pilkottaa kirkkaan punaista, kivuliaan näköistä ainesta.  Kotiin yleensä liittyvästä turvallisuuden tunteesta ei ole tietoakaan.

Monosen metodi muistuttaa eurooppalaisten surrealististien ensi kerran 1920-luvulla käyttämää metodia. Arkielämästä tuttuun esineeseen tuodaan outo lisä ja lopputulos saa katsojan mielikuvituksen liikkeelle. Uudet kombinaatiot eivät noudata järjen logiikkaa, vaan unen ja fantasian. Monosen rakentama asuinympäristö on näyttämö oudolle toiminnalle ja kokonaiselle tarinalle, jota katsojan mieli yrittää selvittää jäljelle jääneistä johtolangoista.

Tarinallisuuteen viittaa konkreettisesti myös installaation rakennusaineena oleva pino kioskikirjoja vuoteen viereisellä yöpöydällä. Kioskikirjat liitetään naislukijoiden kepeisiin kirjallisen nautiskelun hetkiin. Sillävälin kotona sisältää muitakin viittauksia naiseuteen. Muotokuvien takaraivot näyttävät olevan naisten. Samoin lavuaarin tukkivat terveen paksut, ruskeat hiukset näyttävät naisen hiuksilta. Tapetin alla ja alta kupruava punainen massa paljastuu läheltä katsottuna villalangaksi, naisten perinteisen puhdetyön, neulomisen, materiaaliksi. Tapettiin yhdistetty lanka ei kuitenkaan ole neulokseksi järjestettyä, vaan se velloo hallitsemattomana ja runsaana massana. Kauempaa katsottuna punainen hätkähdyttää: se on verta ja sisälmyksiä hillityllä kukkatapetilla, kuin kuukautisverta, joka tuhrii kauniit alusvaatteet. Hallitsematonta on myös sängystä versoava kasvillisuus. Vaikka kasvu on sinänsä myönteinen asia, tässä se on tapahtunut aivan väärässä paikassa. Hyvä, terve ja nautinnollinen kietoutuvat epämiellyttävään ja painostavaan; elollinen elottomaan. Installaation nimi ehdottaa, että kaikki tämä kumma ja kauhistuttavakin on tapahtunut kotona kuin vaivihkaa, sillävälin kun huomio on ollut ehkä jossakin muualla.   

Kioskikirjat ovat yöpöydällä katsojan selailtavissa. Romantiikkaa ja jännitystä janoavan lukijan odotukset eivät saa näistä romansseista täyttymystään, koska kirjojen rivit on peitetty valkoisella maalilla ja jokaiselta sivulta on jätetty näkyviin vain yksi lause. Juoni jää vaikeaselkoiseksi, katkelmista on mahdoton järjestää mukaansatempaavaa alkua, keskikohdan kliimaksia ja onnellista loppua. Koko installaation tarinaa on yhtä mahdoton järkeistää, tai sitten se on niin avoin, että järjen rajat jäävät kauas taakse.  

Saara Karhunen