Hannu Korpinen
Piirustuksia, maalauksia ja pieni näytelmä.

Roy Hopiavuori
Cheap Exclusive

31.1.-18.2.2007

Hannu Korpisen näyttelyä hallitsee teos Näytelmä ja maalauksia. Kahdelle seinälle levittäytyvä työ koostuu lyhyen näytelmän käsikirjoituksesta ja 20 erikokoisesta maalauksesta. Vasemmalta oikealle lukien teos alkaa käsikirjoituksesta, joka on ripustettu seinälle. Näytelmässä kaksi keski-ikäistä, alempaa sosiaaliluokka edustavaa miestä keskustelevat nykytaiteesta galleriatilassa. Tekstissä mietitään nykytaiteen kokemista, arvottamista ja sen ymmärtämistä. Miehet käsittävät nykytaiteilijan henkilöksi, joka antaa muiden tehdä työt mutta pitää itse rahat ja kunnian. Vastareaktiona tälle he päättävät estää yleisöä pääsemästä galleriaan. Miesten välinen keskustelu kumpuilee näytelmän edetessä lapsuuden fantasioista politiikkaan. Suunnitelma yleisön estämisestä epäonnistuu ja lopulta nainen tulee ystävyksien väliin. Korpinen on tekstissään kyseenalaistanut taiteen elitististä auraa; nykytaide kuuluu kaikille, ei vain oppineille. Samalla hän käsittelee niitä pelkoja ja ennakkoluuloja, joita viljellään nykytaidetta kohtaan. Kun sitä ei ymmärretä, tai edes haluta ymmärtää, sitä ei myöskään arvosteta.

Teokseen kuuluvat värikkäät maalaukset muodostavat näytelmälle kulissit. Väreillä herkuttelevat teokset kuvaavat tuskasta vääristyneitä, aavemaisia ihmiskasvoja. Kuvien lämpimään oranssiin ja punaiseen taittuvat sävyt tuntuvat kääntyneen katsojaa vastaan. Maalauksien ympäröimänä tunnen olevani keskellä hallusinaatiomaista painajaista. Kuvat tuovat mieleen surrealismin ja Francis Baconin ekspressionistiset muotokuvat. Niissä on samankaltaista ahdistuneisuutta kuin Edward Munchin Huuto -maalauksesta, ja sitä epätoivosta sekasortoa jota löytyy Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha- triptyykin helvettiä kuvaavasta osasta.

Samaa linjaa jatkaa myös muut Korpisen työt. Kolmannella seinällä esillä oleva mustavalkoiset tussipiirustukset esittävät jälleen piinattuja ihmishahmoja, kasvoja ja kehoja, joita kiusaa näkymättömät ja näkyvät demonit. Perkele! –teoksessa miehen partaan on piirretty lukuisia silmiä ja rintojen kohdalla kaksi pääkallomaista päätä, Kiusanhenki –piirustuksessa ihmisen takaraivoon on kiinnittynyt musta pieni hahmo. Nämä absurdit olennot ovat kuin Eduard Wiiraltin grafiikanlehtien absintinhuuruisesta ja fantasiakylläisestä maailmasta.

Teoksissaan Korpinen on tehnyt tutkimusretken kauhun rajamaille. Ammentaent kauhukuvine kuvastoa hän tuo esiin pelko- ja surutiloja, joita jokainen miestä joutuu kokemaan.

Roy Hopiavaara on akryylimaalauksilleen tehnyt sablonalla spraymaalattuja kuvia, jotka toistuvat eri teoksissa läpi koko näyttelyn. Galleriatilaa hallitsee kuvien kirkkaan punainen, musta, taivaansininen ja valkoinen värimaailma. Suurikokoiset työt viittaavat vahvasti amerikkalaiseen kulttuuriin ja sen sisällä vallitseviin epäkohtiin.

Teoksessa The Owner of Public Opinion esiintyy keski-ikäinen mies aurinkolaseissa ja valkoisessa t-paidassa. Paidan printtinä on tunnettu Alberto Kordan ottama kuva Che Guevarasta. Mies osoittaa käsillään printtiä ja vinkkaa katsojalle silmää. Miehen päätä ympäröi pyhimyksille tyypillinen gloria ja sen yläpuolelle on kirjoitettu St. Saint. Teos nostaa esiin amerikkalaisessa kulttuurissa piilevän tekopyhyyden ja oppimattomuuden. Katsojassa herää tunne siitä ettei mies edes tiedä mitä Che Guevara edustaa.

Scary Tails -maalauksesa on selviä viittauksia Walt Disney- yhtiön kehittämään satumaailmaan. Teoksessa esiintyvä musta hahmo valkoisine naamoineen ja punaisine housuineen muistuttaa erehtymättömästi Mikki Hiirtä. Teoksen nimessäkin kuvataan hännällinen olento. Hahmon vieressä lukee Scary Tales, aivan kuin turvallinen satumaailma olisikin kieroutunut ja sisältä mätä. "Hiiri" kumartuu toisen, lasta tai vauvaa muistuttavan, pienemmän hahmon ylle, joka näyttää nukkuvan peiton alla. Hiiren päälle on leimattu teoksissa toistuva "Child bodybags for mother" -logo ja lapsen peitto alkaa yhtäkkiä muistuttaa ruumispussia. Teoksessa taiteilija tuntuu kyseenalaistavan myös kaiken sen näennäisesti tutun ja viattomalta tuntuvan tekstin, jota mediassa meille jokapäivä syötetään.

Samaa aihetta käsittelee myös pienempikokoinen, kultaisin kehyksin kehystetty Paper King. Taivaansinistä taustaa vasten on kuvattu mies, jonka kasvonpiirteet ovat samat kuin The Owner of Public Opinion -maalauksen miehellä. Päässään hänellä on keltainen (kultainen) kruunu, jossa lukee punaisella kirjaimet HS. Hän on kuninkaallinen lehtimies, joka on saanut perinteiset pröystäilevät kehykset rajaamaan muotokuvaansa. Vaikka HS viittaa suomalaiseen sanomalehteen, kuva tuo mieleen amerikkalaiset lehtimogulit, jotka aikanaan pitivät mediaa rautaisessa kourassaan.

Teoksissaan Hopiavaara käsittelee myös naisen ja luonnon alistamista. Rinnat paljaana Delusion -teoksessa esiintyvän naisen kasvot ovat epäselvät ja hänen viereensä on raaputettu sanat "A Bitch". Naisen identiteetti on peitettynä, hän on vain seksuaalinen ruumis, joka tuomitaan ja jota nöyryytetään. Nimittely ja haukkumasanojen käyttö opetellaan jo lapsena, ja ne löytyvät jo alaluokkien koulupenkeistä raaputettuna. Nainen on edelleen helposti vain madonna tai huora. Luonnon ahdinkoa kuvaataan valkoisella ja vaaleanbeigellä maalatussa Pale Word Show:ssa. Vaalean värin alla erottuu mustia eläinhahmoja, kuten kärpänen ja apina. Oikeassa alalaidassa löytyy puoliksi peitetty pyöreä tarra, jossa lukee "Mother", äiti Maa. "Arrogant" -sana on kirjoitettu erottuvasti mustalla valkoisen maalin päälle, alleviivaten sitä ylimielisyyttä jolla ihminen on käyttäytynyt äiti Maata ja hänen eläinkuntaansa kohtaan, riistämällä, tuhoamalla ja alistamalla häntä omiin tarkoituksiinsa ja haluihinsa kohteeksi. Kalpeneeko maailma ihmisen tekemän tuhon edessä vai sen takia?

Korpisen ja Hopiavaaran näyttelyt täydentävät hyvin toisiaan. Korpisen teokset vetoavat ensisijaisesti vahvoihin tunteisiin, kun taas Hopiavaaran yhteiskunnallisesti kantaaottavat teokset saavat miettimään myös omaa käyttäytymistä jokapäiväisessä elämässä. 

Kirjoitus on osa 00130Galleryn ja Helsingin yliopiston taiteentutkimuksen laitoksen opiskelijoiden projektia. Kirjoittana Christine Langinauer