Anu Kauhaniemi

IHMINEN TILASSA

Anu Kauhaniemi työskentelee öljyvärimaalauksen perinteisin menetelmin eikä yhdistele eri tekniikoita. Öljyvärin käyttöön taiteilija on suorittanut opintoja muun muassa Kuvataideakatemiassa Maalaustaiteenosastolla. Kauhaniemi on selvästi taidemaalari. Nyt hänen aiheitaan ovat tilat ja tilanteet sekä kuvauksen kohteiden niin sanotut ”väliin jäävät muodot”. Näyttelyssä on samalla kyse sarjasta maalauksia.

Teokset ovat esittäviä, todellisuutta imitoivia, mutta tavoittelevat nimenomaan väliin jäävän muodon representoimisella abstraktia kuvailmaisua. Lähtökohta ei tällöin ole ihminen itse, vaan kuvauksen kohteita ympäröivä vapaa tila, joka maalauksissa usein on vaalea. Väriskaala on yhtenäinen ja rauhallinen, harmoninen ja toistuu maalauksesta toiseen, hahmot ovat tummia. Teoksissa ilmenee voimakas valon ja varjon välinen kontrasti.

Kauhaniemen maalaukset ovat kuin pikaisia otoksia, ohi kiitävän hetken nopeita, lähes impressionistisia tallennuksia, jotka muodostuvat neljän pääelementin varaan: valo, tila, ihmiset ja rakennettu ympäristö.

Ikkunoista sisälle tulviva valo muotoaa kohteensa, objektinsa. Ihmiset asettuvat valoa vasten pikemminkin hahmoiksi kuin yksityiskohtaisen tarkoiksi ihmiskuvauksiksi. Ihmistyyppi riittää taiteilijalle individuaalin persoonan sijaan. Kauhaniemi karakterisoi hahmot pääasiallisesti heidän asentonsa ja toimintansa kautta. Taustana palvelee usein ikkuna, josta saattaa joskus avautua näkymä yli kaupungin. Tarkinta ja todellisuudelle orjallisinta kuvausta, ontologisen todellisuuden mimesistä, edustaa teos Tila ja valo II, jossa varjossa olevan hahmon kasvot nousevat aavistuksenomaisesti yksityiskohdiltaan esille.

Sisällöllisesti kuvat julistavat ihmisten sosiaalisuutta: ihmiset tarvitsevat toisiaan. Maalauksissa on kuvattu 2-3 ihmistä kerrallaan tai ryhmiä. Myyttisellä tasolla jo Raamatun Jumala loi Aatamille Eevan, ettei tämän tarvitsisi olla yksin Paratiisissa. Teosten sisältö panee pohtimaan ihmiskunnan ykseyttä laajemmin: olisiko maailma parempi paikka elää, jos ihmiset aidosti välittäisivät toisistaan? Vain yhdessä Kauhaniemen teoksista representoidaan yksinäinen ihminen (Itsen kanssa, 2009). Yksinäisyys ei ole ahdistavaa, itse asiassa se näyttää samanlaiselta kuin ryhmätilanteetkin. Yksinäisyyttä ei ole kommentoitu tai alleviivattu minään sosiaalisuuden puutteen tilana. Yksinäinenkin ihminen voi löytää paikkansa tilassa.

Teos Tytöt (aavistus itsestään) tuo näyttelykokonaisuuteen mukaan sukupuolidiskurssin. Nyt puhutaan kahden tytön ykseydestä - ei kritisoiden maskuliinisesta hegemoniasta. Kaiken kaikkiaan ihmisten väliset sosiaaliset suhteet ja tilanteet, joissa kohdataan, muodostavat ihmissuhdeverkostoja, jotka Kauhaniemi nyt on ottanut kuvauksensa alle.

SAMI AIKIO