Näyttelyanalyysi

Laura Kärki 8.10.-26.10.2008

Laura Kärjen teoksen kirjallisena johtimena on taiteilijan kirjoittama peseytymistä kuvaava runo ”Kostealla sienellä / karhealla puolella / vaivasin ihoani liasta eroon”. Teksti nivoutuu osaksi niukoista esine- ja äänielementeistä koostuvaa installaatiota. Installaation laajin osuus koostuu erivärisistä pesusienistä, jotka on järjestetty harmoniseen värijärjestykseen kolmion muotoon seinälle. Ääninauhalta kuuluu peseytymisen ääntä, mutta pesusienten esillepanossa huomio kääntyy pois niiden käyttötarkoituksesta. Sienet ovat esillä värikkäänä lajitelmana, jossa niiden muodolliset ominaisuudet korostuvat. Kärjen tarkoituksena tuntuu laajemminkin olevan katsojan huomion vieminen pois esineeseen tai toimintaan liittyvistä arkisista totunnaisuuksista kohti laajempia merkityksiä.

Esineenä pesusieni on persoonattoman ja persoonallisen risteyskohdassa. Se on sarjatuotettu synteettinen hyödyke, joka käytössä muuttuu vahvasti henkilökohtaiseksi tarvikkeeksi. Kärjen käyttämät pesusienet ovat käytetyn näköisiä ja vähän nuhjaantuneita. Ne ovat päätyneet yksityisistä kylpyhuoneista julkiseen galleriatilaan yhteisesti koettaviksi. Sienet ovat hakeutuneet kolmion muotoon syystä. Näyttelytiedotteessaan Kärki viittaa psykologi Abraham Maslow’n tarvehierarkiaan. Maslow’n kolmiossa peseytyminen kuuluu hierarkian kivijalkaan, ihmisen perustavanlaatuisiin fysiologisiin tarpeisiin, joiden varaan korkeammat tarpeet rakentuvat. Kärjen teoksessa pesusienet kuitenkin ylittävät hierarkian tasojen rajat ja levittyvät aina pyramidin huipulle asti itsensä toteuttamisen tarpeiden alueelle. Ihon hankaaminen kostealla sienellä on kokonaisvaltaisesti ihmiseen vaikuttava teko. Kyse ei ole pelkästä puhdistautumisesta, vaan ennen kaikkea kosketuksesta. Antiikista periytyvässä aistien hierarkiassa tuntoaistia pidetään aistien alhaisimpana. Korkeimmalla ovat filosofiseen ajatteluun liittyvät aistit näkö ja kuulo. Eronteko mielen ja ruumiin välillä näkyy niin tarvehierarkiassa kuin aistien hierarkiassakin. Tärkeysjärjestykset ja käsitteelliset kolmiot ovat teorioita ja ajattelun apuvälineitä, mutta ne muovaavat käsityksiä ihmisenä olemisesta. Pesusienten levittäminen kolmion koko alalle on yksi keino katsoa ihmisyyttä toisella tavalla.

Installaatioon kuuluu myös kaksi pientä peiliä. Kärki on kiinnittänyt ne vastakkaisille seinille niin että katsoja näkee itsensä edestä ja takaa, kuitenkin aina vain pienen palasen itsestään. Peilien koko ja tilan hämärä valaistus tekee oman kuvajaisen katsomisesta intiimin tapahtuman, vaikka katsoja jakaa tilan muiden ihmisten kanssa. Peilikuvasta voi tarkastaa miltä näyttää muiden silmin, sillä omaa kuvaansa katsoessaan ihminen muuttuu samanaikaisesti tarkkailijaksi ja tarkkailun kohteeksi. Minän suhde toisiin ihmisiin on Kärjen teoksen keskeinen teema. Installaation äänimaailmaan kuuluu peseytymisen äänien lisäksi itkuisen vauvan ääntä. Tilassa on toinenkin ihminen, jonka vaativa itku asettaa vaatimuksen reagoida siihen. Omien tarpeiden tyydyttäminen ja oma toiminta ovat aina vuorovaikutuksessa muiden tarpeiden kanssa.

Saara Karhunen