Annu Kapulainen: Matkapäiväkirja

Matkustamisessa on arkinen ja kliininen puolensa: lentojen varaaminen internetissä, pakettimatkat, lentokenttien persoonattomat odotusaulat, ketjuhotellit ja turistien kiertoajelut. Annu Kapulaisen maalaukset liittyvät matkustamisen toiseen, romanttisempaan puoleen. Niistä välittyy vieraaseen paikkaan asettautuneen matkailijan ulkopuolisuus ja yksinäisyyskin, mutta näiden kääntöpuolena myös matkailijan mahdollisuus havainnoida vieraan kaupungin yksityiskohtia ja sen paikallisille näkymättömiä piirteitä.

Kapulaisen matkat ovat suuntautuneet ensin Moskovaan taidekouluun ja myöhemmin Pariisiin taiteilijaresidenssiin. Näyttelyn nimiteos, piirrosinstallaatio Matkapäiväkirja, sijoittuu Pariisiin. Piirrokset näyttävät kuulakärkikynällä toteutetuilta muistiinpanoilta. Kapulainen kertookin teoksen syntyneen päiväkirjaan kirjoitettujen havaintojen pohjalta.Moniosaisen piirroksen keskiössä on kasvokuva silmät kiinni lepäävästä matkailijasta, jota ympäröi joukko pienikokoisia piirroksia. Niissä on viittauksia Pariisin taideaarteisiin, mutta myös katukulttuuriin. Vanha ja uusi, tosi ja epätosi sulautuvat toisiinsa niin Pariisin kaupunkikuvassa kuin matkailijan muistiinpanoissakin. Myös jumalhahmo Mercurius esiintyy matkailijaa ympäröivissä katkelmissa. Mercurius on roomalaisessa mytologiassa matkailijoiden suojelija, jonka kautta Kapulaisen nykyhetki sulautuu ikiaikaisiin kertomuksiin.

Toinen näyttelyn Venäjä-aiheisista maalauksista, Annushka kaatoi pellavaöljyn, tihkuu taiteilijaromantiikkaa ja melankoliaa. Maalaus kuvaa tilannetta taiteilijan ateljeessa: pellavaöljypullon sisältö on kaatunut lattialle maalipaletin viereen. Tyyliltään maalaus on hillitty ja viileän realistisesti maalattu. Juuri tyylin ja dramaattisen aiheen välisen jännitteen kautta maalauksessa on voimakkaasti latautunut tunnelma ja mieli alkaa rakentaa kertomusta. Öljypullon kaatuminen on taiteilijan intensiivisen työskentelyn keskeyttävä käännekohta, jonka seuraukseksi voi kuvitella toivottoman lamaannuksen yksinäisessä ateljeessa. Taustalla vahinkoa ilkkuu pääkallo, vanitas-asetelmien kuolevaisuuden ja katoavaisuuden symboli. Venäläisen hellittelynimen Annushkan esiintyminen maalauksessa ja sen nimessä herättää ristiriidan. Ikään kuin vieras kulttuuri toisaalta ottaisi matkailijan tuttavallisesti omakseen, ja toisaalta jättäisi tämän oman onnensa nojaan. Sama kysymys tulee mieleen pariisilaisaiheisesta maalauksesta Mustat valot, joka kuvaa tummaihoista miestä liikennevaloissa. Kirkasvärisissä vaatteissaan mies on kuin huutomerkki kaupungin historiallista julkisivuriviä vasten. Jalankulkijoiden liikennevalot ovat kuitenkin sammuneet ja vihreän ja punaisen ukon sijaan katua ylittääkin musta mies.               

Teokseen Vanha peli I (Souvenirs from Paris) Kapulainen on maalannut rivin pariisilaisdaameja. Naiset ovat kuin sarjatuotettuja pelinappuloita. Samaan teokseen on maalattu myös vaikeasti määriteltäviä olentoja, ehkä pelin mustiapekkoja. Sääntöineen ja kaavamaisuuksineen vieraat kulttuurit voivat ulkopuoliselle olla pelin kaltaisia. Matkailijalle sääntöjen noudattaminen on kulttuuriin sopeutumista, mutta ulkopuolisen etuoikeus voi olla myös sääntöjen näkeminen sääntöinä, ei luonnonlakeina.

Saara Karhunen