00130gallery näyttelyanalyysit/art analysis
back-home

00130Gallery
Korkeavuorenkatu 27 sisapiha
00130 Helsinki Finland

00130Gallery näyttelyanalyysit/
Art analysis



Jonna Johansson ”Sweet World” 13.9.-1.10.2006 NÄYTTELYANALYYSI
Maalauksia ja ääni- ja valoteos

Pick and Mix, Candyland... Jonna Johanssonin maalausten nimet ovat katukuvasta tuttuja irtokarkkiluolia, joissa värikkäät makeiset on pakattu läpinäkyviin laatikoihin. Taustalla soi katkelmallisesti Eurythmicsin tuttu kappale ”Sweet dreams”, johon lomittuu linnunlaulua ja tuskin huomattavaa hiljaisuutta. Johanssonin maalausten karkkimaat on maalattu pastelliväreillä, tyttöväreillä, ja makeisistahan on tunnetusti kiltit tytöt tehty.

Pienikokoiset, puolittain esittävät maalaukset asettuvat ”Sweet Worldissa” suurten, naishahmoja kuvaavien maalausten lomaan. Pienet maalaukset lohkovat karkkimaan palasiksi, jäätelöitä ja vaahtokarkkeja merkitseviksi muodoiksi ja vaaleanpunaisiksi, erivärisillä maaliräiskäyksillä koristettujen pintojen leikiksi. Johansson tavoittaa karkkikaupan, sokerihumalan ja sokerikohmelon käsitteellisiä tasoja – teräväpiirteisiä herkkuhahmoja, jotka sulavat makeaksi pinnaksi, joka alkaa nopeasti ällöttää. Suurten maalausten fotorealistiseen tapaan toteutetut naiset ilmehtivät ja elehtivät voimakkaasti.

Naiset ovat käsinkosketeltavan fyysisiä ja kauniita – mutta eteerinen tai terveen ideaalin mukainen kauneus naisilta puuttuu. Heidän ruumiillisuutensa on samaan aikaan todellista ja teennäistä, se asettuu jonnekin epämiellyttävälle vyöhykkeelle oman ruumiin tutun tunnun ja esittävän taiteen ideaalisen, aineettoman kauneuden kanssa. Mutta miksi ihmeessä makean maailman naisilla on niin hyvät hampaat?

Vain yhdessä kuvassa naiset – tai tytöt – syövät sokerisia herkkuja. Maalauksessa ”What you are looking at?” naiset tekevät syömisestään näytännön, punaisen pellenenän kera. Jälkiä syömisestä näkyy myös ”Beauty no 4” –maalauksen kaunottaren kasvoilla. Mutta entä muut naiset – mikä on heidän suhteensa karkkimaailmaan?

Muutamissa pienissä abstrakteissa maalauksissa näkyy outo, hieman uhkaavankin näköinen hahmo. Se on toisesta maailmasta kuin teollinen karkkihuttu, se on terävä, haarova ja tumma. Maalauksesta ”Surprise 1” työntyy esille ikään kuin puunrunko, ja sen suurikokoisessa parissa, ”Surprise 2:ssa” kulkee nainen puun ohi. Ovatkohan oudot haarakkeet pienissä maalauksissa juuria – muistumia luonnosta; siitä, että kasvava organismi ottaa ravinteensa maasta?

Puu voi toimia metaforana maalausten naisille, niillekin, jotka syövät namusensa piilossa. Juuret syvällä karkkimaan maaperässä. Puun juurista nousee myös kysymys, joka murtaa piparkakkutalon lumousta: millaisia taimia karkkimaasta kasvaa? Globaalistikin vastaus on huulilla: diabeetikkoja, hammastautien vaivaamia, ongelmaisia ylipainoisia enemmän kuin aliravittuja. Ja tämäkin vastaus kattaa vain karkkitaudin fyysisen diagnoosin, ei sen kulttuurista ulottuvuutta.

Johanssonin ”Sweet Worldin” viimeinen maalaus, ”Roolijako”, kääntää hieman muun näyttelyn näkökulmaa. Se esittää kolmea naista, joista yksi on naivinaan toista takaapäin miehekkäin elkein. Alistetusta näkyy vain farkkujen peittämä takapuoli. Kolmas nainen katsoo toimitusta maalauksen taka-alalla. Etualan aktiivinen, rehvakasta peliä pitävä nainen on pukeutunut farkkuihin, paitaan ja lippikseen. Sellaiseen tavalliseen rautakaupan lippikseen, jossa lukee ”teesi”, alleviivattuna. Johansson vapauttaa katsojan nauramaan tutusta maailmasta löytyneelle piirteelle, lippikselle, joka tekee kantajastaan väitteen. Mutta kuten tiedetään, teesi kiskoo perässään antiteesiä. Sen muodostaminen jää katsojan varaan.

00130Galleryn ja Helsingin yliopiston taiteentutkimuksen laitoksen opiskelijat ovat aloittaneet yhteisprojektin, missä opiskelijat kirjoittavat näyttelyanalyysejä.

Tämä analyysi on sarjan ensimmäinen ja sen kirjoittajana on toiminut Maaria Pääjärvi.