illuSituations
23.1.-28.1.2007

00130Galleryssa esillä oleva illuSituations on kuuden nuoren taideopiskelijan yhteistyönä syntynyt teosinstallaatio. Tuuli Helve, Mikko Kuorinki, Anna Kovasiipi, Hanna Mikola, Juhana Moisander ja Antti-Ville Reinikainen aloittivat projektinsa keväällä 2006. Alkusysäys hankkeelle oli Tuuli Helven oleskelu Tokiossa; Helven lähettämät paketit ja kirjeet muille ryhmän jäsenille saivat aikaan ketjureaktion, jossa lopulta kaikki ryhmän jäsenet kommunikoivat toisilleen erilaisin viestein, videoin ja kuvin. Näistä syntyi myös nyt nähtävä näyttely.

Ääniä, kuvia, esineitä, videoita; astuessani gallerian ovesta sisään tunnen astuneeni aivan omaan erityiseen maailmaan. Galleriatila on ikään kuin joutunut monen eri kulttuurin törmäyskaistalle ja lopputuloksena seinille ja lattialle on levittäytynyt värikäs ja iloisesti pursuileva kuvien ja viestien sekamelska. Unkari, Viro, Suomi, Japani. Ensivaikutelma on hiukan kaoottinen, ensimmäisenä seiniltä nousee esiin eri maiden karttoja, kuvia ja esineitä. Lehtileikkeitä, muovikukkia, kukkaro ja kassakuitti Venetsiasta. Näyttelyn esineet on eroteltu omiksi osiksi kokonaisteosta. Tarkoitus on näin kertoa mitkä esineet kuuluvat samaan ketjureaktioon.

Kokonaisuus on kiehtova ja ajatuksia herättävä. Esineet ja viestit ovat spontaaneja hetkiä elämästä, eivät kauan harkittuja taideteoksia. Tupakka-askeja, Rovaniemi- lehti ja pianolle sävelletty ”Hungarian peasant song”. Osa esineistä on saanut paikkansa näyttelyssä alkuperäisessä muodossaan, kuten muovilusikka ja pullonkorkki, joitakin esineitä on työstetty eteenpäin. Näin on tapahtunut muun muassa kartoilla päällystetyille munankuorille, joista yhden sisällä palaa valo. Höyheniä, makeisia, valokuvia ja siemeniä. Muistoja ja välähdyksiä arjesta, jotka jaettuna toisen kanssa saattavat kasvaa arvaamattomiksi ajatuksiksi.

Näyttely muistuttaa palapeliä, jonka jokainen saa koota oman mielensä mukaisesti. Palapeli löytyy näyttelyn lentolehtisestäkin. Taitelijat ovat asettaneet tavallisia arkiesineitä uusiin konteksteihin, kuten pop-taitelijat tekivät 1960-luvulla. Ajatus oli silloin saada yleisö näkemään esineet uusin silmin. illuSituations tekee samaa; näyttelyn keskellä tunnen uudesti herännyttä mielenkiintoa myös omaa ympäristöäni kohtaan.

Yhtä seinää peittää joukko käytettyjä kirjekuoria. Niitä kuoria, joiden avulla taiteilijat ovat olleet yhteydessä. Kuoret ja näyttelyn muut esineet tuovat väistämättä mieleen Mail Artin tai postitaiteen, joka syntyi toisen maailmansodan aikana Japanissa, kun eristyksiin joutuneet taiteilijat halusivat pitää yhteyttä kollegoihinsa länsimaissa. Ajatuksena on että taiteilijat lähettävät toisilleen postitse taidetta. Mitään arvokasta ei tule lähettää, kuka tahansa voi osallistua ja saatuun viestiin tulee aina vastata. Vaikka illuSituations on suljettu joukko taiteilijoita, periaate vaikuttaa kuitenkin samalta, lähetetyt esineet ovat usein pieniä, eivätkö kovin arvokkaita ja saatuun viestiin on pyritty vastamaan.

Näyttelyn viimeisessä nurkassa on pieni lepo- ja mietiskely nurkkaus. Matto lattialla, tietokone ja televisiomonitori antavat rauhan meditoida ja sulattaa ajatuksiaan kesken väriä räiskyvien seinien. Kuten moni muukin ilmiö, kuten postitaide, myös illuSituations on levittäytynyt internetiin. Nurkassa oleva tietokone antaa mahdollisuuden surffailla ryhmän sivuilla ja jäljittää viestien alkuperää. Tarkoitus on että illuSituations elää myös näyttelyn jälkeen

Kirjoitus on osa 00130Galleryn ja Helsingin yliopiston taiteentutkimuksen laitoksen opiskelijoiden projektia. Kirjoittana Christine Langinauer