00130gallery näyttelyanalyysit/art analysis

00130Gallery
Korkeavuorenkatu 27 sisapiha
00130 Helsinki Finland

00130Gallery näyttelyanalyysit/
Art analysis




BEARMEDITATION – HETKI MIETISKELYLLE

Tuuli Helven teos Bearmeditation koostuu nimensä mukaisesti karhusta, kipsinallesta perusmuotona ja meditatiivisesta katsomiskokemuksesta.

Muottiin valettu kipsinalle on sinällään monistettu, sarjatuotantomainen ja merkitsemätön. Kipsiin valettu valkoinen nalle on tabula rasa, tyhjä taulu, jonka pinnan nyt täyttävät erilaiset värit ja kuviot. Kuviomaailma on itämainen, aasialainen. Teoksen aiheet juontavat juurensa taiteilija Helven Aasian matkoihin, joilla hän on kerännyt mallit ja ideat kipsikarhujen pintakuvioinniksi.

Teoksessa yhdistyvät taiteilijan käsityö ja korkea teknologia installaation välineenä. Käsin koristellut installaation mallina olevat pikkukarhut on sijoitettu näyttelytilaan pöydälle, joka kohoaa kuin vuoristo: vertikaalisti ja rinteittäin kohti korkeutta – ja ehkä myös kohti valaistumista, korkeampaa henkistä tilaa? Aasialaisittain koristellut karhut vuoren rinteillä tuovat mieleen itämaisen luostarimunkkiveljeskunnan vuoristossa. Ajatuksissa herää vastakkaisssuhde: sakraali, pyhä – profaani, maallinen. Karhujen koristeet ovat pitkälti saaneet mallinsa juuri Aasian pyhättöjen kuvista, jumalkuvista ja symboleista.

Aasialaisen pyhyyteen ja korkeampaan tietoisuuden asteeseen kuuluu erottamattomasti mietiskely. Länsimaiselle katsojalle tarjoutuu galleriatilassa itämainen mietiskelyhetki videoinstallaation äärellä. Ensimmäisessä huoneessa esitellyt käsityönä tehdyt karhut saavat uuden roolin kuin ortodoksisena ikonina, joka toimii sakraalin ja profaanin, mietiskelytapahtuman, välittäjänä. Installaation musiikki ja äänimaailma taustalla muodostavat teoksesta audiovisuaalisen kokemuksen. Samalla äänelliset merkit hakevat perustansa Aasiasta; katsoja ymmärtää sen kuullessaan gong-gongin äänen merkiksi esityksen alkamisesta.

Installaation toteutus johdattaa välttämättä ajatuksiin yhtäältä pysyvästä, ikuisesta ja toisaalta muuntuvasta: jokainen yksittäinen kipsikarhu teoksen perusmallina muodostaa pysyvyyden ja alati karhun pinnalla vaihtuvat kuviot muuntuvuuden ja elämän moninaisuuden ulottuvuuden. Kokemus on samalla kertaa sekä universaali että intiimi ja yksilöllinen. Katsoja kokee ajattomuuden tunnetta tarkastellessan edessään unenomaista alati ja vaivihkaa muuntuvaa näkyä.

Karhujen värit, ilmeet, päähineet, asut ja maski henkivät itämaisuutta ja kaiken yksilöllisesti muuntuvan virtaamista ajassa, pysyvässä ikuisuudessa, kun animaatio hienoin häivytyksin ja hienovaraisin liikkein muotoaa karhuveljeskunnan luonnetta.

Teos on ollut esillä Japanissa, Tokiossa ja teosta katsoessaan on hyvä muistaa länsimaisen ja aasialaisen kulttuurin väliset erot. Länsimainen katsoja saattaa kokea toiseutta, vierautta, mutta kaiken kaikkiaan teos tarjoaa ikkunan aasialaiseen maailmaan ja ajatteluun. Japanilaiselle katsojalle teos ei sinänsä tarjoa eksotiikkaa, mutta on mielenkiintoinen länsimaisen ihmisen, vierailijan näkemys kulttuurisesta toisesta.

 

                                                                                                                                   Sami Aikio