00130gallery näyttelyanalyysit/art analysis

00130Gallery
Korkeavuorenkatu 27 sisapiha
00130 Helsinki Finland

00130Gallery näyttelyanalyysit/
Art analysis

 

Sini Anttila-Rodriguez: Puunhalaajat 13.-31.8.2008

Sini Anttila-Rodriguezin näyttelyssä esillä olevat maalaukset ovat kahdesta teemoiltaan erilaisesta sarjasta. Sarjoja kuitenkin yhdistää asetelma, jossa kuvan tekijän tai katsojan suhde kuvaan jää vieraaksi ja etäiseksi.

Maalaus Jotain pojalle ja jotain pojan äidille III muistuttaa samanaikaisesti kukka-aiheista asetelmamaalausta ja still-kuvaa actionelokuvan kliimaksista, jossa sankarit pakenevat massiivista räjähdystä. Anttila-Rodriguez näyttää yhdistävän toisilleen vastakkaiset kuvatyypit, pysähtyneen ja kuivan Stillebenin ja liikkuvan ja jännittävän actionkuvan. Tarkemmin katsoen yhdistelmän avulla Anttila-Rodriguez varioi asetelmamaalauksen konventioita ja kuvatyyppien vastakkaisuus loiventuu. Hollantilaisen 1600-luvun asetelmamaalauksen vakielementtejä ovat kuolevaisuuden symbolit, kuten pääkallot. Anttila-Rodriguezin maalauksessa räjähdyksessä sinkoaa pääkalloja, jotka tosin muistuttavat enemmän niitä karkkeja kuin aitoja. Aihe on kuitenkin eräänlainen memento mori. Kuolevaisuuden ja katoavaisuuden teemat ovat sankarihahmojenkin ytimessä: sankari on voittaa kerta toisensa jälkeen kuoleman ja ylittää elämän rajallisuuden.

Maalauksen sisältämiä kuvatyyppejä yhdistää myös niiden kaupallinen luonne. 1600-luvulla asetelmamaalauksen vahvaan asemaan vaikutti taulujen käyttökelpoisuus taidekaupassa. Jotain pojalle ja jotain pojan äidille –sarjan lähtökohtana on ollut pieniä poikia houkuttelemaan tehty kaupallinen viihdekuvasto sankareineen ja räjähdyksineen. Taiteilija on tämän kuvaston edessä ulkopuolinen. Hän ei kuulu actionmanien varsinaiseen kohderyhmään, mutta on silti niiden vaikutuspiirissä eräänlaisena tarkkailijana. Sarjan maalaukset voi nähdä seurauksena prosessista, jossa tarkkailija tarttuu vieraaseen kuvamaailmaan ja rakentaa siitä oman sekoituksensa.

Luonnonlapset-sarjan teokset synnyttävät ulkopuolisuuden ja vierauden tunteen myös katsojassa. Maalauksissa Kolme parasta ja Puunhalaajat ihmishahmot on asetettu maisemaan kuin näyttämölle hiljaisiin kuvaelmiin. Kolme parasta –maalauksen edessä katsoja on nokitusten kolmen paksuihin talvivaatteisiin pukeutuneen miehen kanssa. Miehet seisovat järven jäällä kun kauempana huiskuttaa kiivaasti kaksi olentoa, jotka nallenkorvineen muistuttavat sekä ihmistä että eläintä. Myös Puunhalaajat –maalauksen kuvaelman keskushahmot on kuvattu frontaalisti. Yksi heistä on naamioitunut puuksi. Toiminnallisuus on maalauksissa kuitenkin sivussa, hahmot ovat enemmänkin vain juurtuneet kuvaan olemaan esillä. Kasvottomiksi maalattuina ne ovat kuvaelman rakennuselementtejä; ei persoonia tai illuusioiden luojia. Näin ne jäävät katsojalle etäisiksi vaikka ovat suoraan edessä.

Anttila-Rodriguezin ihmishahmoilla on ristiriitainen suhde luontoon. Toisaalta ne ovat sulautuneet maisemaan, toisaalta se on etäinen kulissi. Maisema on esillä lähes näyttelyn jokaisessa maalauksessa. Ne ovat hillittyjä ja hitaita, pehmeällä ja kerroksellisella jäljellä maalattuja. Sitten jossain kaukana räjähtää tai sävyt käyvät yhä tummemmiksi. Uhkaavienkin maisemien edessä katsoja säilyttää etäisyytensä. Näyttelyn maalaukset ovat tarkkailijan kuvia. Usein tarkkailijana näkee enemmän kuin osallistujana: katsojan kiintopisteeksi tarjoutuu kysymyksiä siitä, miten kuvat, kuvatyypit ja kokonaiset kuvamaailmat rakentuvat.

Saara Karhunen

 

.